tiistai 21. toukokuuta 2013

Ensimmäinen koko rappu on nyt työn alla. Rappu, jossa asun. Yhteensä  yksitoista asuntoa. Seuraavasta rapusta yhteisessä linjassa on vielä kolme, neljässätoista mennään. Eri vaiheita, eri kokoisia, erilaisia kylpyhuoneita jo lähtökohditaan. Uudempaa,vanhempaa- märempää ,kuivempaa. Asujia meitä on, koskaan en kuitenkaan nettimaailmassa kerro tarkkoja specsejä- olisi tyhmää. Asujia on. Asukkaita ja osakkaita toki asiat aina kiinnostavat hieman eri tavalla lähtökohtaisesti, tietenkin.
Ei tämä nyt herkkua ole, sanon. Ja taas- minun osuuteni on kuukauden kuluttua valmis, loput seitsemän jatkavat siitä kuukauden eteenpäin. On siinä jätkillä hakkaamista.
Jos he tarttisivat apulaista työmaalle, voisin hyvin mennä kärräämään tavaraa päiväksi tai pariksi. Helposti. Olisi lystikästä. Usein kaikki sellainen on, mikä ei ole pakollista.
 Remonttihan muutoin etenee aikataulussa, mutta nuo saunaosastot. Siitä  idean saaneena järjestänkin saunaillan luonani töissä, koska siihen on mahdollisuus. Työmaallani on kahdet saunat,joten miehet ja naiset mahtuvat hyvin kaikki, ja samalla tulee hoidettua pienimuotoinen infotilaisuuskin, jos vaan ihmisiä kiinnostaa. Ideana hyvä? On, uskon vahvasti siihen. Se, kiinnostaako ihmisiä on toinen juttu, sen he saavat päättää ihan itse sitten. Mahdollisuuden tarjoaminen on jo liennytystä- ja itse ainakin pitäisin tuosta mahdollisuudesta.
Moni on tottunut lenkkisaunaan ja omaan saunavuoroonsa, ja nyt tulee  pitkä tauko  niihin. Miksi en järjestäsi,kun tämä asia kerran sopii työnantajallenikin? Kiitos  hänelle.
 Yritin yöpyä tyttäreni  luona,vietin kaupunkiviikoloppua ja testasin. Ei se ole minua varten. Miten maailma muuttuukaan, j a mielummin olen kotona lian ja pölyn keskellä kuin toisaalla. En olisi voinut uskoa,  että päädyn pitämään tuollaista ratkaisua parempana, niin vain kävi.

Kun katselen pihamaalle, voin vain arvostaa urakoitsijan tapaa ottaa tuotteet lava kerrallaan, ja huolehtia myös omasta vastuustaan ja siitä,että asianmukaisesti tietty aines päätyy vain ja ainoastaan yhdelle lavalle, että pihan oikeastaan ainoa sekajätelava on meidän käytösssämme. Jäte on kallista, todella kallista. Sen eteenpäin hoitaminen siis.
Kannattaa miettiä, minne raha urakassa hukkuu.
Mietin itse jo kuilujen valmistunmista ja parasta mahdolista vastinetta taloyhtiölle. Olen hieman ajatellut, että jos kuilut, raput valmistuvat kuukauden tai kuuden viikon välein valmiiksi, niin fiksuin ratkaisu olisi kasata hallituksen aktiivit ja yhden rapun aktiivit, ja aina rappu kerrallaan pestä itse nurkat.  Mielummin ne tuhannet eurot, mitkä  tulevat kustannuksina ylimääräisistä- ja lisäpesuista ja millon mistäkin, käytettäisiin lainan korkoon tai johonkin yleishyödylliseen, tai pidettäisiin kassassa. Kymmenen rappua on paljon. Ja yleiset tilat. odella paljon, sanon minä.
Tämän asian ajaminen asukkaille onkin toinen juttu,mutta jos jokainen antaa kaksi tuntia yhden kerran puolentoista vuoden aikana taloyhtiön hyväksi aikaa, ja tekee talkootyötä- se ei ole ihan kamalan paljon se. Mielestäni.

Mutta, mikä on yhdelle vähän, on toiselle ylitsepääsemätön asia. Ja se on  hyvä niin, jokainen tekee omat päätöksensä itse.

Yllätyksiä Eipä oikeastaan.
Saunan puku,pesu- ja saunatilassahan on valu tehty- ja nyt kuivatellaan. Rakennamme siis jo uutta- ja s e on aina hyvä asia se. Tuntuu,että joku nousee, ollaan voiton puolella- juna kääntyy parempaan suuntaan.
Kun eka kuilu on valmis, yleiset tilat ovat myös aika pitkälti ja juna jatkaa kulkuaan sen jälkeen. Sitten tulee pelkkää toistoa. Kh rakenteet ovat kutakuinkin samoja, ongelmat linjoissa toistuvat, pohja ja pintalaatan rakenne alkaa selvitä ja kutakuinkin samalla tavalla kavalasti on betonissa piilossa vesiputkia.  Kaikki selviää.

Yksi asia kerrallaan.

Mieleni on hyvä, olen iloinen, jos koko talo kestää- ja mikään ylätyksellinen putkirikko ei tule ja sotke kuvioita. Putkisto vetelee nimittäin ihan viimeisiäänja hyvällä tuurilla vaan päästään maaliin ilman suuria vaurioita ja  niistä koituvia suuria kustannuksia.
Pessimisti? Realisti, ja olen aina sitäpaitsi optimistinen.

Hallituksen kokous on tänään, viime viikolla oli työmaakokous numero neljä. Muutama helpohko asia on vaan esityslistalla, joten nopeita ollaan tänään.
Ilta  s e on kuitenkin,kun kotiin taas ehtii.


lauantai 4. toukokuuta 2013

Narukerän pitäminen käsissä

Kotona on muoviseinää. Kotona on uusille sähköille tehtyjä läpivientejä- siis urakan mukaisia. Vielä ei ole vientejä ylimääräisistä töistä- joita tetätän. Kun ne roilotaan, on  asunto täynnä betonia.
Suussa maistuu pöly, ja iholta katoaa ihon oma rasvakerros- tällaista on elämä allergisena,astmaatikkona putkiremontin keskellä. Näin se menee.
Ei ole ihan juhlaa. Ei todellakaan.

Työmaalta unohdin eilen ottaa  mukaan akkukoneen,että saisin purettua eteisen seinän, mutta jos tänään? Se on sellaienikuisuusprojekti täsäs minulla, mutta ehkä se jonain päivänä tuosta kaatuu. Vaikka tänään? Edes osin?  Gyproc on helpompi edes yrittää ottaa ruuveista irti,,kun  lähteä moukaroimaan sitä kipsilevyä. Sen pölyn kanssa ei vaan voi olla, s eon tosi paha. On sitten hengityssuojia tai ei, ei auta.  Olen yrittänyt, siksi tiedän näin vahvasti.
Erehdyksen kautta  nämä oppii, minä mitään sanomalla opi.

Eni vikolla oln taas fiksmpi,ja tiedämme, mitä ja mitentuleekäymään tuolla saunaosastolla, ja mitä millaisiin pasumahdollisuuksiin pääsemme tontilel tulevien konttien kanssa. On paska tilanne,kun saunat ovat niin mräärt. On inhottavaa, kustannuksia lisäävää- ja raivostuttavaa muutenkin, kun aiataulussa emme pääse pysymään tuon märkyyden takia.
Tämä minun kuiluni on vlmis 21.6, ok- sitä en epäle. Seuraava nousu, joka lähtee kanssamme limittäin, lähtee 20.5 ( muistaakseni). Siinä nousussa on yksitoista asuntoa, sillä nousut ovat hteset kahdessa rapussa. Asukkaiden selvittäminen, kuinka paljon tänne meitä jää- määrittelee pesukonttien määrän/wc pyttyjen lukumäärän.  Astiatkin pitää päästä pesemään.Tietenkin. Osa   ( vai onko kaikki?)konteista on kuitenkin vuokrattava kolmen kuukauden sopimuksilla, ja siinä  ajassa tosellakin saamme jo saunat käyttöömme. Niin on kai sitten toimittava.  Tällä hetkellä meidän nousulamme on käytössä taloyhtiön yksi asunto, ja homma toimii ihan ok, sillä meitä on vain neljä. Yksi on taloyhtiön asunto, yhdessä ei asuta, yhdessä asuu vanha pariskunta ja sitten mie.  Seuraava on vaikea.

Tämän narukerän  pitäminen käsissä, asioiden jouhevasti eteenpäin juoksuttaminen on haastavaa- siksi varmaan siitä niin paljon pidänkin.  Se vaan on kovin mieluisaa.

olen edelleen hyvinkin sitä mieltä, että saamme tehdä tätä hyvien tyyppien kanssa. Asenne on se, joka ratkaisee. Osan  nimistä olen jo  oppinut, on mukava puhuutella työmaalla olevia miehiä nimeltä . Tuntuu  jotenkin  oikealta. Kuvittelen olevani tervetullut käymään kahvihuoneessa, minä en käy siellä kyttäämässä ja mittaamassa kahvitaukojen pituuksia, ei ole minun asiani- eikä mitään syytä moiseen.  Sujva yhteistyö on kuitenkin se, joka ratkaisee, mitä ja millainen tämä aikamme yhdessä on. Elokuuhun 2014 on aika pitkä aika. Kun  kesä on ohi, remontti siirtyy koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi itsestä. Sen jälkeen on hepompi toimia, kun vesi virtaa, ja omat tavarat löytävät taas paikkansa, ja työmaatoimistoa ei tarvitse liimata eteisen seinälle,kuten nyt. Siellä ne ovat- kaikkien asuntojen suunnitelmat. Ihan vain siksi,että näin kykenen seuraamaan, mitä tapahtuu, vastaamaan kysymyksiin- joita esitetään, olemaan kartalla. Inhoan ajatusta,etten tiedä jotain.Ei sovi minulle.
****
Monen asian kanssa on kuitenkin nyt tosi hyvin,olen iloinen siitä. Suuria takapakkeja?
Maa routii tänä vuonna ihan älyttömästi- onneksi helpottaa jo, piha-alue on ollut niin monttuinen,että sitä ollaan jouduttu tuumaamaan. Avamista,tasaamista, maan pois kaivamista- mutta kun piha-alue on tulossa PTS suunnitelmassa vasta joskus,ei kannata  uhrata kuitenkaan rahaa enempää,kuin pakollista nyt- mihinkään. Tehdä toki tarpeellisia ja vastaantulevia, piha ei sitä ole.  Kun halvalla ja pikaisesti  ei kannata tehdä, niitä remontteja on nähty, niitä on tehty. Monesta maksaa kalliin hinnan sitten jälkikäteen,kun joutuu tekemään uudelleen.

Taidan lähteä hakemaan kahvivettä tuolta alakerran tukikohdastani.