Narukerän pitäminen käsissä

Kotona on muoviseinää. Kotona on uusille sähköille tehtyjä läpivientejä- siis urakan mukaisia. Vielä ei ole vientejä ylimääräisistä töistä- joita tetätän. Kun ne roilotaan, on  asunto täynnä betonia.
Suussa maistuu pöly, ja iholta katoaa ihon oma rasvakerros- tällaista on elämä allergisena,astmaatikkona putkiremontin keskellä. Näin se menee.
Ei ole ihan juhlaa. Ei todellakaan.

Työmaalta unohdin eilen ottaa  mukaan akkukoneen,että saisin purettua eteisen seinän, mutta jos tänään? Se on sellaienikuisuusprojekti täsäs minulla, mutta ehkä se jonain päivänä tuosta kaatuu. Vaikka tänään? Edes osin?  Gyproc on helpompi edes yrittää ottaa ruuveista irti,,kun  lähteä moukaroimaan sitä kipsilevyä. Sen pölyn kanssa ei vaan voi olla, s eon tosi paha. On sitten hengityssuojia tai ei, ei auta.  Olen yrittänyt, siksi tiedän näin vahvasti.
Erehdyksen kautta  nämä oppii, minä mitään sanomalla opi.

Eni vikolla oln taas fiksmpi,ja tiedämme, mitä ja mitentuleekäymään tuolla saunaosastolla, ja mitä millaisiin pasumahdollisuuksiin pääsemme tontilel tulevien konttien kanssa. On paska tilanne,kun saunat ovat niin mräärt. On inhottavaa, kustannuksia lisäävää- ja raivostuttavaa muutenkin, kun aiataulussa emme pääse pysymään tuon märkyyden takia.
Tämä minun kuiluni on vlmis 21.6, ok- sitä en epäle. Seuraava nousu, joka lähtee kanssamme limittäin, lähtee 20.5 ( muistaakseni). Siinä nousussa on yksitoista asuntoa, sillä nousut ovat hteset kahdessa rapussa. Asukkaiden selvittäminen, kuinka paljon tänne meitä jää- määrittelee pesukonttien määrän/wc pyttyjen lukumäärän.  Astiatkin pitää päästä pesemään.Tietenkin. Osa   ( vai onko kaikki?)konteista on kuitenkin vuokrattava kolmen kuukauden sopimuksilla, ja siinä  ajassa tosellakin saamme jo saunat käyttöömme. Niin on kai sitten toimittava.  Tällä hetkellä meidän nousulamme on käytössä taloyhtiön yksi asunto, ja homma toimii ihan ok, sillä meitä on vain neljä. Yksi on taloyhtiön asunto, yhdessä ei asuta, yhdessä asuu vanha pariskunta ja sitten mie.  Seuraava on vaikea.

Tämän narukerän  pitäminen käsissä, asioiden jouhevasti eteenpäin juoksuttaminen on haastavaa- siksi varmaan siitä niin paljon pidänkin.  Se vaan on kovin mieluisaa.

olen edelleen hyvinkin sitä mieltä, että saamme tehdä tätä hyvien tyyppien kanssa. Asenne on se, joka ratkaisee. Osan  nimistä olen jo  oppinut, on mukava puhuutella työmaalla olevia miehiä nimeltä . Tuntuu  jotenkin  oikealta. Kuvittelen olevani tervetullut käymään kahvihuoneessa, minä en käy siellä kyttäämässä ja mittaamassa kahvitaukojen pituuksia, ei ole minun asiani- eikä mitään syytä moiseen.  Sujva yhteistyö on kuitenkin se, joka ratkaisee, mitä ja millainen tämä aikamme yhdessä on. Elokuuhun 2014 on aika pitkä aika. Kun  kesä on ohi, remontti siirtyy koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi itsestä. Sen jälkeen on hepompi toimia, kun vesi virtaa, ja omat tavarat löytävät taas paikkansa, ja työmaatoimistoa ei tarvitse liimata eteisen seinälle,kuten nyt. Siellä ne ovat- kaikkien asuntojen suunnitelmat. Ihan vain siksi,että näin kykenen seuraamaan, mitä tapahtuu, vastaamaan kysymyksiin- joita esitetään, olemaan kartalla. Inhoan ajatusta,etten tiedä jotain.Ei sovi minulle.
****
Monen asian kanssa on kuitenkin nyt tosi hyvin,olen iloinen siitä. Suuria takapakkeja?
Maa routii tänä vuonna ihan älyttömästi- onneksi helpottaa jo, piha-alue on ollut niin monttuinen,että sitä ollaan jouduttu tuumaamaan. Avamista,tasaamista, maan pois kaivamista- mutta kun piha-alue on tulossa PTS suunnitelmassa vasta joskus,ei kannata  uhrata kuitenkaan rahaa enempää,kuin pakollista nyt- mihinkään. Tehdä toki tarpeellisia ja vastaantulevia, piha ei sitä ole.  Kun halvalla ja pikaisesti  ei kannata tehdä, niitä remontteja on nähty, niitä on tehty. Monesta maksaa kalliin hinnan sitten jälkikäteen,kun joutuu tekemään uudelleen.

Taidan lähteä hakemaan kahvivettä tuolta alakerran tukikohdastani.