torstai 31. tammikuuta 2013

Lopullinen työjärjestys

Lippulappujen määrä on ihan uskomaton. Muistilappu, to-do lista, tekemätön muuten vaan, luonnos,tallennettu,lähetetty, suunnitteilla oleva,
Paperisälää.
Jos sähköinen viestintä olisi automaatio ja lainvoimainen , säästyisi aikaa hurja määrä, toki energiaakin.
Mutta toisaalta, kaikessa olisi hieman persoonattomampi  maku kyllä.  Hyvä? Huono?
Molempia, ja molemmille kannattajansa.
Mitä enemmän näkee ihmisiä näitä tehdessä- sen parempi. Sen pidemmälle tieto kantaa ja paremmin uppoaa,kun sen voi kertoa. 

Kun aikataulut tulevat  ensin suunnitelmien mukaan keväällä, sitten puheissa on helmikuussa pystytys, ja sitten kun lopullinen työjärjestys on käsillä,niin alkaa olla jo aika hoppu tiedottamisen kanssa.
Monta puolta ymmärtää, tietenkin.
Kun edelliset työmaat ovat ohi, haluaa urakoitsija siirtyä seuraavaan että voi hyville miehilleen tarjota vakaan toimeentulon taas eteenpäin.
Kun yritys ei ole satamääriä työllistävä, on meno  hieman persoonallisempaa,kuin ison yrityksen  valtavilla työmailla.
Huoli omista on olemassa,eikä omia huoli päästää muuallekaan töihin.
Meillä urakoitsija itse on myös työmaalla, tekemässä tuottavaa työtä.
Hän ei istu paperipinon takana.
On ainakin lähellä toteamassa mitä tahansa sitten tapahtuvaa.
Kaikki on asukkaallekin liian nopeaa. On työt- pitkät päivät ja lyhyet illat ja viikonloput. Joskus olisi kiva tehdä jotain muuta,harrastaa,rentoutua ja vaikka käydä pitkän viikonlopun vapaalla jossain muualla.
Ja blaah, juuri silloin on muka ainoa kohta siirtää tavaraa paikasta a paikkaan b.
Tällaisen harmin ymmärtää, ja tajuaa- samalle tuntuisi ja usein tuntuu itsestäkin.
Kiinnostaa tasan nolla siirtää taakkoja juuri kyseisinä ajankohtina.
Ja silti siirrettävä on.

. Hankaluuksia tulee olemaan. Fakta.
On paljon hankalampaa,kuin kotiolosuhteissa. Kyllä. Suihkut on talon toisessa päässä, ja joku toinen siellä juuri voi olla silloin. Ei ole kivaa.  Välttämättä. Ei ihminen ole niin sosiaalinen eläin,kuin joskus ennen.Tai  sitten voi olla, samalla reissulla voi vaihtaa  naapurin kuulumiset, päivitellä yhtä ja toista ja jakaa omat ilonsa,huolensa ja mietteensä käsillä olevasta tai jostain muusta.
Kuka näitä tietää?
Varmaa on se,että tämkin remontti tulee valmiiksi. Deadline sille on jo . Uhkasakot ovat nykyään jo niin isoja, että niistä kyllä urakoitsija haluaa pidellä kiinni ja oikeasti tehdä sen kaiken mahdollisen,että niissä pysytään.
Se minusta on mielenkiintoista nähdä, kuinka moni jää asumaan, kuinka moni lähtee pois,evakkoon?
Minulla tytär  oikeasti lupasi, ja muistikin vielä ,että voin asua hänen luonaan,kun tätä kuilua tehdään. 
Pääsen siltä osin helpolla.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Inhimillinen ote

Aika paljon saa aikaa menemään, kun keskittyy tähän. Oma työ,ja  tämän aiheen tiimoilta tulevat puhelinsoitot,meilit ja hoitamattomat asiat kyllä arkea ja omaa elämää aika napakasti sotkevat.
Päiväsaikaan palavereissa istutut tunnit ovat mahdollisia loistavan työnantajan takia, ja sen,että olenpahan aina paljon ennen kukonlaulua töissä,että saan omani hoidettua. Työkone  kulkee kyllä kotonakin. Sitoutua tähän saa,ei tätä vasemmalla kädellä voi tehdä. Eikä kannata, kyllä sen edestään löytää.
Kyllä tähän energiaa saa menemään.
Nyt kun ollaan oikein alussa alussa, yrittää itse lukea ja päntätä papereita,että osaa,muistaa ja kykenee. Tietää.
Minähän olen rehellisesti kiinnostunut tästä,olen vuosikaudet nyt tehnyt smankaltaista, liittyen siis kiinteistöön ja ison kiinteistön hoitoon ja huoltoon ja isännöintiin. Tämä ei ole ihan vieras alue, ei miltään osin.
Silti parasta kaikessa on aina ihmiset. Ihan jokaisessa hommassa. Kaikki kohtaamani.   Niin tässäkin.

Miusta on kiva tavata huomenna urakoitsija, lätkäistä lista kysymyksiä nenän eteen. 
Koska? Miksi? MIlloin? Minkä takia? Eipäs? Juupas? 
Ja alusta ja uudelleen.
Niin kauan pitää vääntää,että saa vastauksen, jonka ymmärtää.
Näen tämän edelleenihan vain mahdollisuutena,enkä hankaluutena. Tilaisuutena monelle.
Asialle,tapahtumalle,ihmiselle.
Parhaimmillaan tämä luo taloon yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja pahimillaan painitaan pihamaalla.
Kaikki järjestyy,kun ihmistä ja inhimillistä otetta ei unohdeta.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Kokousmemon purkaminen

Taloyhtiö kierretty, aikataulutukset tarkistettu.  Nämä ensimmäisen aallon asiat on kuta kuinkin hallinnassa nyt. Muutama iso kompastuskivi  toki on, kuten muutaman lukon sarjoitukset. Ne on tehtävä avainlukulistan kautta ja isännöintitston kautta, muu ei auta. Siinä kestää- minkä kestää. Tarpeiden selvittäminen, kuka tarvitsee ja mitä- on hieman vaiheessa. Sen aiheen tiimoilta voi hyvin hieman katsella itseään peilistä.  Inhimillistä tämä kaikkki kuitenkin on, joten ruoskia ei ketään kannata. Mitä se hyödyttäisi?  Paras kuitenkin aina myöntää,että enemmän olisi voinut tehdä ja jo aikaisemmin.
Nyt olemme silti tässä. Näillä mennään.
Lappuja siellä, ja lappuja täällä. Lappuja kaikkialla. Onneksi lasioviin mahtuu paljon tavara, ja kyllä sitä siihen tuleekin. Jatkuvasti,koko ajan ja kaiken aikaa.
Oli mitä tahansa, niin remontin keskellä asuvat ihmiset eivät saa kokea,että he eivät tiedä, heille ei kerrota. Puhutaan ihmisten kodeista, kaikkien kuuluu tietää.

Piha-alue alkaa muodostua aika äkkiä jo erinäköiseksi. Näppärää on toki se,että kun  aamulla siirsin oman unohtuneen fillarini telineestä autokatokseen turvaan , ja  töistä palatessani  autokatokseen paikalle peruuttaessani niin tööttäsin tietenkin fillarini hieman solmuun.
Ja miulla on peruutustutka. Miten se on mahdollista?
Sillä lailla.
Vaurioita syntyy, ja sählätessä tapahtuu. Nyt jo naurattaa,eikä ihan vähän.

Hallitus toimii hyvin yhdessä, hallitus on aika nuori. Sekoitus vähän ja kauan asunutta, nuorempaa ja hieman varttuneempaa. Hyvin toimii. Välit ovat helpot, näin ainankin itse tämän tässä kohden näen, muttta remontin päättymiseen on kuitenkin reilu puolitoista vuotta.
Pyrimme nauramaan paljon yhdessä,ei tätä muuten jaksa, ihan oikeasti.

Josko kokousmuistion kirjoittaisi ja jatkaisi sitten taas. Muutama meili vielä suunnittelijoille, ja kokousmemon purkaminen,ettei asiat unohdu.
Sitten voi jo nukkua.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Nyt alkaa

Niin se menee. Aika juoksee nopeasti. Kun tuntuu,ettei osaa mitään kirjoittaa,on parempi olla kirjoittamatta mitään.  Nyt se on alkanut. Ensimmäiset kontit on tuotu pihalle, ja kaivinkone on lähtenyt siirtämään lumia pois. Pois siksi,että saamme työmaa-alueelle raivattua tilaa tarpeeksi.
Tällä viikolla on tarkoitus  tyhjentää taloyhtiön häkkivarastoja, tietyt häkit- jotka ovat ensimmäisessä aallossa tiellä- kun putkien ympärillä olevaa asbestia kellarista puretaan.
Onneksi meillä on viisas ja hyvä valvoja, joka huolehtii. Auttaa.
Hankala tilanteena  taloyhtiössä meillä on se,että henkilöisännännöitsijä vaihtui meillä. Taas. Ekan kerran syksyllä ja nyt. Paska homma, mutta sota ei silti kaipaa yhtä miestä. Perusteet asialliset,eikä ole mitään, mistä voisi olla kummassakaan tilanteessa tai vaihdossa käärmeissään-nämä ovat vaan asioita. Elämässä on aina niin paljon muutakin olemassa.
Nämä asiat tekevät vain oman olon kuitenkin aika epävarmaksi.
Tulevan viikon illat ja viikonlopun taidan itse viettää lukien sopimuksia, ja sitä, mitä täällä oikeatsaan tulee tapahtumaan. Missä kohden. Millä aikataululla.Miksi. Mitkä asiat kuuluvat taloyhtiön hoitaa, ja kuka ne nyt hoitaa? 
Millä tavalla tiedotus pelaa, pelaako se? Mikä on kanava`? Onko se oikea?
Helpointa on kuitenkin se,että remontti alkaa tästä talosta, ja samaisesta rapusta, jossa asun. Siihen on toki oikea syy,eikä se liity millään tavalla tähän asuntoon. Vaan siihen,että alakerrassa on asunto, jonka omistaa taloyhtiö. Se on ollut ' telakalla' kuivumassa, ja halutaan toki saada ensimmäisten joukossa heti kuntoon ja vuokralle, tai sitten myyntiin. Joka tapauksessa, nyt ei talous ole niin hyvällä mallilla,että kannattaa jättää ropakaan nostamatta .
Toinen seikka,mikä ei ole huono- on se,että täällä rapussa asuu useampikin entinen tai nykyinen hallituksen jäsen. Alku ON aina hankalaa, se on varma. Hallituksen on hyvä olla tietoinen kaikesta kimurantista , ihan kaikesta muutenkin. Muutama hallituksen jäsen myös on paikalla päivisin, joten mahdollisuus päästä jyvälle, nähdä j a kuulla on oikeasti olemassa. Paljon paremmin kuin niin,että remontti alkaisi toisaalta.
Hallituksen tulee kantaa vastuunsa, j a olla tiiviisti läsnä, olemassa ja mukana.
Tämän hallitus on taloyhtiölle velkaa.
Tällä viikolla allekirjoitetaan sopimukset.
Kyllä minua hieman jännittää. Miksi ei?

Niin se menee,että nyt alkaa, ja elokuussa 2014 kaikki on valmista..