keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Joita en arastele käyttää.

Oheiset kuvat eiliseltä. Aika myllättyä on.
Tänään jylistellään läpivientejä naapurirapussa- onneksi valikoin oman muutaman vapaapäivän hiihtolomalle niin,ettei tuo  timantti ole omassa rapussani.  Nytkin kuuluu hyvin..

Ihmisten pinnaa ja sietokykyä koetellaan, sillä tänä päivänä sietäminen ei ole ihan itsestäänselvää. Varsinkin kun aikuisiällä voi itse aika paljon valikoida jo, mitä ja millaisia asioita elämäänsä sisällyttää.  Tämä todella on astumista omalta mukavuusalueelta ulos. Ja pitkälle. Rappu on lisäksi aika huiman näköinen näiden töiden jälkeen. Vaikka timantilla läpi mennessä on vesi mukana, jolloin homma on inansa siistimpää- niin silti. Siistiä siitä ei silti saa. Fakta.

 Aikataulu? Siinä ollaan.
Tähän törmäsin eilen. Kuinka totta. Vaikka ihmiset kuinka arvostavat pientä vastiketta, ei se ole ollenkaan tae hyvinhoidetusta yhtiöstä.  Jo uuden talon kanssa kannattaa miettiä se, mitä ja millaista vastiketta kerätään,että taloyhtiön kassassa on aina kahden kuukauden vastikkeita vastaava määrä . Silloin talous on jo aika kohdillaan, sitä pidetään nyrkkisääntönä- ainakin vanhan liiton isännöitsijöiden kesken. Eikä huono sääntö olekaan.
Jos jokainen pikkuasia hoidetaan pankkitilin limiitillä- ei hyvä heilu.  Tuo Furuhjelmi puhuu paljon ja asiaa, hänen kirjoituksensa ovat vielä niin lopppuun asti usein väännettyä,että luetun jopa ymmärtää. Tämä sivusto kannattaa ottaa seurantaan. Vaikkei muka olisi kiinnostunutkaan.
Selata sivua,pitää sitä hakupaikkana,kun jotain kysymyksiä tulee eteen.
Sieltä löytää aika pitkälle vastauksen liki kaikkeen kingerryttävään.
Josko  joisin vielä kupin kahvia, ja lähtisin hyvin monen tunnin lenkille tuonne komeaan keliin. Kun palaan- tätä mekkalointia on muutama tunti vähemmän jäljellä. Ja on minulla tuossa vieressä  ne Pelttorit, joita en arastele käyttää.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Timantilla läpi

 Niille päiville,kun tuodaan sähköjen läpivientejä timantilla,kannattaa keksiä jotain tekemistä- eikä olla himassa, jos voi valita. Ihan oikeasti. Ujeltaa aika hyvin, ja on liki,kun on tasanteilla.
Ja niin kuin näkyy, on siinä mötkäle poikineen, mikä sieltä nousee,ettei reikäkään kymmenessä minuutissa synny.
Tekeminen aiheuttaa myös sen,että rappukin on sen näköine, ja vaikka luuttua heilutellaankin päivän päätteeksi,ei se todellakaan vastaa siivousjälkeä-mutta siitä tasosta eikukaan myöskään urakoitsijalle maksakaan.
Pesin rapun, tulin hyvälle tuulelle. Uskon,että muutkin. Aikaa meni kahdeksan minuuttia.
Kannatti.
Keittiömaailman ihmisen kanssa kävimme taloyhtiön omistaman yksiön keittiötä läpi, ja tuumailimme sen suunnitlemia, huomenna on vuorossa kerhohuoneen simppeli keittotaso, joka nykäistään yhdelle seinälle,että tilaan saadaan hieman jotain tuotua päivitystä.
On kurjaa keitellä kahveja, ja yrittää epätoivoisesti saada vessasta kahvivettä pannuun.
Ihan yksinkertaisia simppeleitä asioita, jolloin kerhohuone saataisiin valjastettua johonkin fiksumpaan käyttöön. Miksi ihmeessä ihanaa tilaa pitää tyhjänä? Sillä voi jopa tienata,jos näkee hieman vaivaa sen eteen.

Pihamaa näyttää ankelta. Todella tympeältä, kun kauhat avaavat vähän kerrassaan. Kasat siirtyvät  sinne ja tänne, ja ruskea hieta kulkeutuu kaikkialle värjäten valkoisen maan ruskeaksi.
Kaivamattakaan tämä  ei vaan valmistu.
***

perjantai 22. helmikuuta 2013

Kuulo ja suojaminen

Tylsää on se,että pikkukamera,jossa kuvat ovat- on kateissa.Toivottavasti tulee jostain vastaan, helpottaa elämää paljon. Viikko sujui , ja meni nopeati. Tein yhden päivän himassa niitä etätöitä, samalla oli  hyvä arvioida itse meteliä,mikä täällä syntyy ja on. Mitä päivän aikana tapahtuu.
Jos olisin enemmän kotona, päässäni olisivat aina nämä. Koko työpäiävn mittainen rytyytys on aika kova korville,eikä sen vaikutuksia kannata väheksyä. Samalla oma pinnakaan eikiristy niin kovasti. Jos ei noita, niin vähintäin laadukkaat tulpat. Huonotkin tulpat ovat paremmat,kuin ei tulppia ollenkaan.  Jos kymmenen viikkoa jytistetään kuilussa, niin juttu  on sellainen,että kyllä itku voi päästä moneen kertaan ja usko loppua. Kannattanee miettiä keinoja, joilla omaa oloa voi helpottaa. Tai entä jos on lapsia? En päivääkäään antaisi omieni olla ilman suojia. Tämä koskee siis sitä kohtaa,kun omassa rapussa tehdään töitä ja on itse samaan aikaan paikalla.
Meteli saa hermon kiristymään aika nopeasti.Ja kuulon aleneminen ei ole pikku juttu sekään. Onhan se kiva että kuulee vielä jotain remontin jälkeenkin.
Ensi viikolla tehdään timantilla läpivientejä rappukäytävässä uusien sähköjen nousuille. Onneksi olen kotoa pois ne päivät. Teen taatusti koko päivän töitä.  Timantti on onneksi siistiä tekemistä, mutta meteli on aika huima,jos sattuu vaikka oman oven takana olemaan.
Taidan lähteä töihin, ja toivon löytäväni pikkukameran työpöydältäni paperipinon alta.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ovisumppu

Kerrostalo on aina haasteellinen paikka tehdä töitä. On niin paljon huomioitavaa, niin paljon ihmisiä.  Kun tehdään kellarikerroksissa valmistelevia, puretaan, tai  tehdään uusia reittejä sähkölle, on kuin meidän silmissämme asia ei etenisi.  Olisi vain melua ja likaa. Kuraa.
Kun mikään ei näy kotona, kylpyhuoneessa tai keittiössä. 
Aika monesti remontin mieletää remontiksi vasta siinä vaiheessa,kun kynnyksen yli astutaan kuraisilla saappailla. 
 Olen itse miettinyt omia tekstiilejä tuolla kämpässä. Mitä tekisin ja minne ne laittaisin?  Tai muun irtosälän?  Helposti, kuin heittämälllä? Mahtava idea!   Suuren osan ajasta asun varmaan muualla, tyttären sohvalla.Mutta isojen tekstiiilien talteen laittaminen, ja mahdollisesti välillä asunnossa käyminen ja siellä jopa yöpyminen on haasteellista. Haasteellista on pelata jätesäkkien kanssa. Mutta että ruumispussi!  Sinne mahtuukin jo ihan eri tavalla tavaraa. Puhumattakaan siitä, että aika paljon luvataan sen tiiviydestä.
 Kaikessa kaistapäisyydessään loistava uusi idea. Ja toimii taatusti myös jatkossa kellaritiloissa. Ihan eri tavalla tiiviytensä kanssa, kuin markkinoiden muut. Julkisesti voinkin kertoa,että olen listalla, ja saan ilmoituksen kun tavaraa taas saatavilla. Tilaan.
 Aloitan  oman keittiöni purkamisen ( jatkan keittiöni purkamista) tänään. Irroittelen ovia,kannan  lavalle. Eteisestä muutama väliovi     (makuuhuoneiden) lähtevät lavalle. Minullahan on visio purkaa koko ( jo kerran rakennettu) väliseinä kokonaan ja liukuovittaa koko eteinen. Miksi?
En pidä ovista. Ovet aukeavat kaikki eteiseen , ja yhtäkki koko eteinen onkin ovisumppu. Enää lapset eivät paisko omien huoneidensa ovia  kiukustuessaan,joten meno on rauhaisamapaa, mutta silti. Ovet  varastavat asunnon hienon valon ja avaruuden. Vievät turhaa tilaa.

Tapaan Keittiömaailman edustajan täällä kerrostalolla tänään ja uudelleen 5.3 heidän toimitilassaan. Piirustukseni, kaksi erilaista verisoita on kuulemma valmiina. Pakko myöntää, että jopa hieman jännittää.
Pääväri? Valkoinen.
Miksi? Elän toivossa, vaikka äkkiväärä olenkin- että sen kanssa jaksan elää kaikkein pisimpään,enkä heti kahden vuoden pääst' suunnittele uutta remonttia.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Poikkeus vahvistaa säännön.

 Työmaakokous numero yksi ja sen jälkeen kierrokseltani ottamat kuvat.  Mitä kokouksessa käsiteltiin. Käsillä olevia,  hankittuja lupia, määräysten noudattamista, lakisääteisiä. Valvoja kirjaa kaiken ylös, varmistaa että hänellä on kaikilta vaaditut selosteet. Kaikki hallinnassa, eri viranomaistahot ovat saaneet vaadittavat lippulappunsa jokaisen alan urakoitsijalta. Joka hetki oppii itse jotain uutta, näin tämä menee.
Rakennusluvat,viranomaisasiat. Osapuolten vastuu- ja yhteyshenkilöt.  Piirustusten tarve- sekä  jakelu. Liikkuvan tiedon määrä on valtava. Ja ajatella, joskus kaikki on liikkunut vain apinapostilla - ja silti kaikki remontit on aina tullut valmiiksi. Nyt klikataan, ja siirtyy pdf, tai mikä tahansa  tiedostomuoto seuraavan  koneelle. Työn voi tehdä  mihin vuorokauden aikaan tahansa. On tässä puolensa!  Työmaatilanne, rakennuttajan ja valvojan asiat.
Sen sanon noin kuin oltuani kuunteluoppilaana, että  henki pöydän ääressä on hyvä. Mukana on oiva sekoitus tuoretta ja kokeneempaa. Balanssi hyvä. En valita,päinvastoin.
En henkilökohtaisesti,enkä myöskään noin kuin taloyhtiön edustajana

 Tämä kuva on B talon saunaosastolle mennessä. Porraskäytävästä  askel ja montussa ollaan

 Varastothan ihmiset saivat ihan melkein tyhjiksi. Ei silti voi valittaa, todella minimaalisen vähän tavaraa tuolla varastoissa enää on, vaan kaikki on siirtynyt nätisti lavalle. Poikkeus vahvistaa säännön ihan aina.
Näitä lappuja tulee vastaan. Nämä tilat on myös remontin ajaksi sarjoitettu uudestaan,että säilyvät myös tyhjinä, jotta  asiallisesti ja aikataulussa saadaan tarvittavat työt tehtyä.
***
Naputtelen tuonne Keittiömaailmaan, ja kysyn, milloin sieltä edustaja ehtii täällä käymään.



maanantai 18. helmikuuta 2013

Krouvisti vaan

Tänään työmaapalaveri. Viime viikolla oli aloituskokous, johon en päässyt. Paikalla oli toinen hallituksen jäsen. Tämä onkin se, mihin pyrimme- jokaisena kertana joku meistä olisi paikalla . Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa minua, tai sitten rouvaa, joka ei ole enää työelämässä mukana, ja  päivällä kotona. 
Vuorottelullakin saadaan aikaan tunne,ettei tämä vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta muodostu taakaksi kuitenkaan,eikä kiristä omaa arkea liikaa.


Nämä ohessa olevat kuvat on siis otettu keväällä,kun muutin.  Taisi olla v. 2008 Mainiot värit!  Minä olen pala palata purkanut keittiötä näinä vuosina. Sinnikkäästi  aina silloin,kun talkoolava on keväisin ollut pihalla.
Kokeillut kylmälaitteille erilaisia paikkoja, j a miettinyt minne ne remontin jälkeen sijoitan. Minne paistaa aurinko, ja minne halan hellan.

 Nämä yläkaapit on yhä paikoillaan, olen siistiyttänyt ilmeen nykäisemällä valkoisen halvimman mahdollisen maalin päälle, vaihtanut nupit,ja välitilassa näkyvän kontatimuovin nykäissyt pois. Krouvisti vetänyt pintaa burgundinpunaista Luja-maalia. Toimii.

Nyt tulevaan keittiöön en halua kaappeja ylös asti,sillä ei minulla riitä padat ja kattilat, enkä pidä  näe tarvetta sille. Olen tekemässä keittiötä itselleni ja omiin tarpeisiin, en siin- että ajattelen myyntiä, ja sitä, mikä miellyttäisi tässä ketään muuta. Vähemmän on enemmän - s e on ajatukseni. Samoin se,että keittiön toiminnot, korkeudet on mietitty valmiiksi ja hyvin.  Kaapit aukeavat viisaasti, ja alakaapit onkorvattu kaikki vetolaatikoilla. Keittiö on ehdottomasti irti lattiasta ilman sokkeleita puhtaanapidon, esteettisyyden takia. Myös siksi,että kumartele en, ja näin voin myös saada aikaan kauniin yhtenäisen lattian, joka on  myös  keittiössä kunnolla puhdistusta kestävä, ja mahdollisesti seinälle nouseava, hieman samalla periaatteella kuin kylpyhuoneessa  seinälle nouseva laatta.  Olen nyt nimittäin keittiön kaapistojen alapohjia irroitellut, ja kun vastaan tulee kaikki se, mitä alapohjaon kerännyt vuodesta 65 lähtien, niin sanonko mitä? Jaiks.

 Oikeassa reunassa oleva oviaukko menee siis kylpyhuoneeseen, ja nythän sitä ei ole enää olemassakaan. Sen olen muurauttanut kaiken taiteen ja sääntöjen mukaan umpeen ja kylpyhuone on  vedeneristetty ja laatoitettu.
Toimii systeeminä.  Oviaukosta nimittäin heti sisälle tuohon mentäessä minulla oli / on wc istuin. Ei ollut kiva. Ei.  Osissa asunnoissahan kulku on peilikuvamainen, kun keittiö onkin etupihan puolella, ja perimmäinen huone onkin makuuhuone.

Tämä hellamalli oli sellainen omituisine vastuksineen ja toimintoineen,ettei sähkömieheni ollut urallaan ennen tavannut.

lattialla minulla on ollut  keittiössä kolme kerrosta muovia. Nyt on enää jäljellä se viimeinen muovimattokerros. Puhtaaksihan sitä ei ole saanut tietenkään enää aikoihin, ja koska kuitenkin  pieni määrä liimaa pinnassa on toisista kerroksista, jalanpohjat tuntuvat joka askeleelle tarttuvan hieman kiinni.
Keittiössä kuljetaan mielummin sisäkengillä.

Koska tämä keittiö  nielee määrän x rahaa, niin olen sitä vain siirtänyt ja siirtänyt- odottanut tätä putkisellaista tapahtuvan yhtaikaa.
Jotenkin tuntuu,että on kannattanutkin odottaa.

Mutta nyt tämä kevät etenee silä tavoin,että kesällä keitän jo kahvit uudessa keittiössäni.

Yhteistyökumppani

Virallinen yhteistyökumppanimme on Keittiömaailma.  Oikein hyvä ! Henkilömme siellä on Soile Pellinen. Oma keittiöni tulee sieltä, olin kyllä sen päättänyt  jo aiemmin. Juuri tänään soitin suunnitelmastani , ja pääsemme tässä toivottavasti piakkoin asiaa heidän kanssaan jatkamaan. 
Olen niin iloinen tuosta.
Uusi keittiö oli haaveeni jo viisi vuotta sitten,kun tänne muutin, ja pian siitä tulee totta.

Nyt kahvit termariin ja infotilaisuuteen!

Edit:
Tupa oli täynnä, viitisenkymmentä ihmistä- inansa päälle paikalla. Puolitoista tuntia.
Hyvin vähän kysymyksiä, paljon vähemmän,kuin mitä olin ehkä ajatellutkaan. Asiat konkretisoituvat,kun purkukatselmukset lähestyvät, niin kaikesta tulee enemmän totta. Nyt kun ollaan vasta pihalla, eikä räjäytetä kenenkään tajuntaa piikkaamalla  yläpuolella, niin  tämä on vielä erilaista.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Nyt olen yrittänyt oleentua jo teetettäviin lisätöihin. Tiedän jo osan. Yksi seinä eteisestä pitää purkaa. Helppo nakki-ei ole kantava. Olen jo kerran sen purkanut ja  tehnyt uuden- mutta ei. Ei toimi. Avaan sen kokonaan. Uutta en rakenna, vaan otan myähemmin yhteyttä Tampereen liukuovitehtaaseen, ja he miettivät tuon tilan jakamisen, nyt tarvitsen vain purkamisen.  Liukuovitehdas on tehnyt kiinteän kaapiston minulle tänne kotiin jo aikaisemmin, ja palvelu-laatu ja hintasuhde kohtaa ehkä paremmin kuin missään. On muuten yksi harvoja yrityksiä,joiden jälkiä en myöskään siivonnut yhtään. Hyllyt pyyhin, that's it. Tuollaista ei satu ihan joka päivä.

Vanhat lattialista ( uudet) joudun poistamaan, sillä uudet  johdotukset eivät mahdu sinne taakse.  Niitä muovisia listojen päälle tulevia en todellakaan kotiini  huoli. Urakoitsijan kanssa pitää jutella hyvissä ajoin, millainen listavalikoima heillä on, vai etsinkö muualta. Sillä on väliä- mille joku näyttää. Helpoin vaihtoehto olisi julkisissa käytettävä kouru, leveä valkoinen,,mutta materiaali on muovia. Sen saisi aina avattua ja painettua takaisin kiinni, jos johdotuksessa tulee jotain. Tätä tarvitsee miettiä nyt hieman,  Seiniin pitää piirrellä kohdat, minne haluan lisää sähköä- ja kuinka paljon. Lukea nippua, jonka olemme saaneet, jossa lukee suunnitelman mukaiset asiat.  Onneksi olen tehnyt paljon nimenomaan tätä varten, ja enenn kaikkea-  jättänyt tekemättä. Olen asunut pian viisi vuotta tässä, ja tätä remonttia  olen odottanut.
Vasta tämän jälkeen kotini tulee saamaan lopullista näkönsä.
Hyvää kannattaa odottaa.
Keittiömaailman suunnittelija pitää tavata uudelleen, hänellä pitäisi olla pian valmiina keittiöni raakasuunnitelmat.  Tarvitsen uuden tulevan keittiäni sähkön paikat, jotka vedätytän paikoilleen nyt tämän  tulevan remontin aikana. Uusi keittiö joutuu itsessään hieman vielä odottamaan- sillä uusi haave kaatui kolariin, ja autokauppoihin.  Sille ei mahda minkään nyt.
Kun on sietänyt puolivalmista näin kauan, sieltää vielä hetken aikaa lisää. Yksi ylimääräinen vuosi ei ole  mitään tässä kohti.
Tärkeää on miettiä,missä huoneissa haluan katsoa televisiota. Mihin kohtaan haluan valoa. Yhtään jatkojohtoa en kotiini halua. Yhtään valoa en halua huonoon kohtaan siksi,ettei sähkö riitä.
Suunnittelemine on lystikästä. Pitää vaan anta mielikuvituksen lentää, sitten hieman suitsittaa sitä, ja tunkea villiä hullummat asiat realistiseen muotoon ja paketti hyvä.

Huomenn infotilaisuus klo. 17.30.
Toivottavasti ihmiset tulevat runsain joukoin mukanaan tuhti nippu kysymyksiä.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Nonni, televisiokin taas toimii. Timantilla vedetty yksi kriittinen piuha poikki- sellaista se on. Ja näitä tulee, se on ihan varma.
Hyvin pärjäsin eilisen illan ilman televisiota.  Päivän saldona on pannuhuoneen tyhjennyt ja kamojen lavalle raahaaminen.  Sinne yhteen nurkkaan- tilaa nimittäin on älyttömästi- rakennetaan uusi sähköpääkeskus. Loistava paikka, vihdoinkin vanhat hukkatilat saadaan asianmukaiseen käyttöön, ja kunnolla tilaa. Nyt kun kaikki keskittyy vielä samaan paikkaan, niin hoito ja huolto on entistäkin järkevämpää.
Neliöistäkään ei tarvitse pihistää yhtään, päin vastoin.
Win- win tilanne.
Ensi viikolla voi jo ensimmäisen lavan ottaa ja tyhjentää pihalta, ja tuoda takaisin. Mistä kummasta tätä riittääkään?
Milloinkohan omat voimavarat ovat sellaiset,että jaksaa alkaa purkaa omaa väliseinäänsä?
Ehkei ihan huomenna.
Joku päivä.

torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvä,että yhtälö on näin päin.

Hmm. Puhelimeni soi tuossa viiden aikaan,kun olin tulossa duunista himaan. Talossa katkennut tv signaali, ja tietenkin kaapelin kautta toimiva siis internet. Ahaa. Mielenkiintoista. Soitto oman rappuni naapureille,kyllä.  Vika kuulemma talossa, väitetään yrityksistä,  joiden jotain pitäisi tietää.
Soitto urakoitsijalle. Mielenkiintoista- soitto maanrakennus-eli kauhamiehelle. Muuten hyvä,muttei kaapeliakaan ole tullut tänään vastaan, joka olisi voinut mennä poikki. Timantilla on  kellarissa menty seinien läpi, mutta läpiviennit aina tarkastetaan, ihan juuri näiden asioiden takia. Mitään ei ole tullut vastaan, joka asian selittäisi.
Minun valokuituni, jonka tarjoaa Tampereen puhelin, toimii moitteettomasti, ja istun pöytäkoneeni juuri. 
Taloyhtiön toinen talo pelaa moitteettomasti. Tv huutaa tarkista antenni,ei signaalia. Joku vahvari on nyt tipautettu alas, tai sähkömies on onnistunut muten vaan jossain.

Kuinka sujuu ihmisiltä ilta ilman televisiota tai internettiä? Haa.  Kuinka kukakin osaa viettää iltaansa ilman sähköistä viestintää? 
Miten ihmiset ottavat nämä vastoinkäymiset? 
Jos tämä johtuu jostain tekemisestä, on  se harmillista.
Muistutan,ettei kukaan kuitenkaan kuole.
Aamulla, ja aamupäivän,päivän aikana olemme jo paljon viisaampia.Nyt vedämme henkeä ja leikimme vaikka käpylehmillä.
Edit:
Aikani soittelun jälkeen tilanne on entistä hassumpi. Vain meidän kolmen asunnon kuilu ja alhaalta yksi kellarikerroksen asunnoista pimeänä. Kaikki muut 90 asuntoa toimivat. Hyvä,että yhtälö on niin päin!


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Mielenkiinnolla odotan

Ohoh, viikkohan menee jo puolessa- näin tämä lentää.
Hallituksella on tarkoitus tavata uusi isännöitsijä tänään, tutustuttaa mies taloon ja hallitukseen.  On mukavampi sitten esitellä mies ensi maanantain infotilaisuudessa.
Huomenna apuna olen tyhjentelemässä muutamaa autotallia, sillä muutaman autotallin katossa kulkee vanhat putket,joiden eristeessä on asbestia. Asbestipurku jo muualla kerrostalossa on käynnissä- ja perjantain anoissa. Ilahdun niin ihmisten asenteessa tehdä ja toteuttaa lyhyelläkin aikajanalla asioita. Ja juuri tuoss akohden pyrin olemaan avuksi. Yhdet ylimääräiset käsiparit ovat hommassa missä hyvänsä avuksi.Puhumattakaan siitä, että jo vilpitön avuntarjoaminen ei ole koskaan pahasta.

Tiedän tekeväni omassa työsäsni pitkää päivää,enkä valitettavasti ole ehtinyt päivällä käymään työmaalla,kuten olisin halunnut. Onneksi  muutama ihminen päivisin paikalla on, myös niin,että osaa arvioida päivisin asukkaille tulevan haitan noin kuin desibeleinäkin.

Lumiaika tekee sen,että jo entuudestaan rumat,ikivanhat ja alkujaankin rumat ja typerät lattialaatat rappukäytävässä näyttävät entistä uupuneimmilta.
Jo jaloissa kantautuva lumi, siinä mukana oleva suola, ja silkka lika tekevät maisemasta välillä hieman ankean.
Soitin siivousliikkeeseen, ja koitimme järkeistää päivät, jolloin talossa ne isoimmat pesut siivoussopparin mukaan tehdään,että asukasviihtyvyys olisi sitä,mihin nyt on mahdollista ylipäänsä päästä.
Ei se ole sama aluokkaa,kuin ilman remonttia,ei tietenkään. Uskon kuitenkin-ettei kukaan sitä edes odota.
Jos odottaa,se ei ole realistista.
Siivousliikkeen piällikkö on mukava mies, perheyrityksen kanssa toimiminen on hieman erilaista, kuin ison kasvottoman organisaation.
Tuntee puhuvansa ihmisen kanssa, ei vain asianumeron.

En minä voi valittaamistään. Tieädn oman työni puolesta jo paljon kiinteistön liittyvästä,eikä minulla ole ainuttakaan ruusunpunaista unelmaa siitä, mitä tuleva on.
Nyt jo on selkeä aavistus ongelmakohdista, ja hankaluuksista, jotka tulevat viivyttämään aikatauluja. Ne ovat näitä, joille mitään ei voi. Ne ovat vaan asioita.
Mielenkiinnolla odotan,kuinka paljon poikkeavat putkikuvat todellisuudesta. 
***
Taloyhtiön asunnoille kannataisi tehdä pieni profiilinkorotus tässä kohden myös.
Hieman maalata, varustaa keittiö jenkkikaapilla ja asentaa sälekaihtimet. Ja kas kummaa, vuokra voikin kohota hieman enemmän kuin vuosittaisen indeksin verran.
Pohtimisen paikka.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Voi muuttaa

Viikonloppu on hieno. Hetki  hiljaisuutta ihan kaikesta.  Aloitin viikonlopun eilen kotiin saapuessani pesemällä rappukäytävän. Ihan vain siksi,että voin tehdä niin. Ihan vain siksi,että itse pidän siitä,että se on siistimpi. Urakoitsija on hoitanut jälkensa pois, mutta ei märän rätin heiluttaminen  minun oveni taakse kolmanteen kerrokseen kuulu soppariin. Pojat siis ovat menossa kellarikerroksessa. On  paljon, mitä voi itse- ihan vain siksi,että se nostaa omaa asumisviihtyvyyttä. Aikaa minulla meni kolme minuuttia tuohon,eikä viikonlopun aloittamiseni kärsinyt suurtakaan kolausta. Tätä juuri tarkoitan sillä omalla asenteellisuudella,tekemisellä ja muutkin huomioimalla.  Astumista pois omalta alueeltaan.
Ensi viikolla pitää olla yhteydessä siivoustoimen päällikköön ja hieman selvitellä  ja suunnitella päiviä, jolloin täällä käytäisiin, ja mitä silloin tehtäisiin. Siivoussopimusta voi aina muuttaa, jos se ei ole toimiva, fiksata päiviä- miksei se sopisi tuolle yritykselle? Tietenkin sopii. Se on heidän työtään.  Samalla voi muistuttaa siitä,että koska saunojen huolto ja hoito on nyt pois kuvioista useamman kuukauen, voimme vaihtaa sen nihkeään pyyhintään usemamman kerran viikossa. Juuri näin. Pitää vaan muistaa avat asuunsa ja puhua. Tästäkin on vaan tehtävä to do lista, muuten se jää tekemättä. 
Helposti.
***
Viikonlopun voi helposti päättää siihen,että sunnuntai-illan lenkin korvaa käymällä viereisen talon tyhjennysvuorossa olevat häkkikellarit läpi. Tarkastaa,että hoidossa on. Maanantaina alkaa talossa kellarikerroksessa asbestipurut. Tämä on sellainen aikalainen,että tuota tuotetta löytyy. Aika monesta paikasta vielä , siis ei täällä- mutta yleensä. Näitä 60-lukulaisia on vielä paljon pystyssä. On laattaa ja putkieristettä, joista tuoteta löytyy- mitä muuta?

Piha näyttää myllätyltä, sellaiselta se tulee näyttämään vielä pitkään. Ja sitten sekin on ohi.

torstai 7. helmikuuta 2013

Infotilaisuus

Huoneistokohtaiset aikataulut ja kutsu infotilaisuuteen jaettu eilen kaikkiin asuntoihin ja postissa lähtenyt muualla asuvilla. Meillä on 18.2 olevassa infotilaisuudessa mukana oman veikkaukseni mukaan kohtalaisen paljon porukkaa.  Voi olla intiimi tunnelma.  Hyvä,kun on. Hyvä, ja jos ja mahdollisesti kun ihmiset liikahtvat , aina parempi. Mitä enemmän kysymyksiä,sen parempi. Mitä täsmällisempiä, se  ilahduttaa aina. Miettikööt ja tuumatkoot, laittakoot paperille ja  muistakoot kysyä. Helpottaa kaikkien elämää paljon. Jokaiselle on oman tasonsa mukaisia kysymyksiä, jotka askarruttavat. Toista asumismukavuus, toista tekninen toteutus, ei kahta smanlaista ole. Kolmatta ihmetyttääkin yleisten tilojen joku asia. 
Kaikkien elämäntilanne ja kohta elämää on erilainen, se määrittelee myös aika paljon sietokykyä tässä remontissa.  Kuinka paljon ollaan aikaisemmin oltu oman mukavuusalueen ulkopuolella?

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kuinka märkä?

Niinhän se on,ettei koskaan mikään mene ihan,kuten määrä on. Kaiken tekeminen olisi hurjan paljon helpompaa aina ilman ihmisiä. Jos talo olisi tyhjä. Tottahan tuo on.  Jos kaikkki yhteiset varastot saisi tyhjennettyä heti, ja olisi vain työmaa, kuin tyhjä arkki, mitä työstää. Nyt näin ei ole.
Me etenemme hissukseen,   yksi kohta ja kolo kerrallaan,riisumme varaston jonkun asian tieltä, ja siirrämme sieltä tavaraa toiseen. Yhtälö toimii jonkun aikaa,kunnes  lakkaa toimimasta. Tavaraa liikaa, ja sisätiloja liian vähän.
Talviaika-mikään aika  on kurja kärrätä pihalle niitä arvokkaimpia fillareita, ja kaikkien eteiseen ei omaisuutta mahdu laatikkotilkulla. Fillaria ON työläs kantaa puoli vaikka kolme kuukautta kolmanteen kerrokseen. Toki, ei mahdoton ollenkaan-eihän siitä ole kyse.  Pikku juttuja, joita yrittää saada kuta kuinkin tyylikkäästi alta hoidettua pois, muistaen hyvä tavat ja tiedotuksen merkityksen. Sillä tavoin saa paljon anteeksi, yllättäviäkin asioita. Ei ole oikeasti tarkoitus aiheuttaa mielipahaa  koskaan kenellekään.
Tämähän pätee duunissa kuin duunissa, tämä ei siinä poikkea millään tavalla mistään.
On työajat, käytöstavat ja soppari. Siinä se. Ja sitten on ihmiset.

Sitten tulee se kaikki,mikä tällaiselle on niin ominaista. Yllätykset. Ja aina vain isonee,mitä  vanhempaan taloon tullaan. Ei muuten 60-luvulla piirrelty kuvia ihan samalla tavalla,kuin mitä nyt. Ollaan jo huomattu. Jos kuvien todellisuus on tätä, niin pihalla koneen raapaistessa huomataankin,että ei ole. Minkä sille voi? Kenellekään ei oikein voi kiukutella.
Tai jos kaato vaatii yhden kaivon tekemistä väliin lisää , on se pakko tehdä lennossa, ja sillä hyvä.
Mitä ja millaiset liitokset on kaupungin viemäriin, ja kuinka ne on viisasta tehdä- sen näkee,kun maa on auki,ei paperilla.
Tylyä?
On kai, mutta jos kuva ja todellisuus ei vaan kohtaa, niin s e on myös ainoa keino todentaa tilanne. Mikä siinä auttaa? Ja tilanne on se,että näitä tulee vastaan varmaan monessa kohden. Aikataulut tulevat olemaan toinen asia. Jos ja kun kylpyhuoneista osa on märkiä, niin aikataulut eivät pidä. Miten ne voisivatkaan, jos kh kuivuu vaikkapa kuukauden? Suuri osa piikataan toki ylös, ja se vähentäää kuivumisaikaa, kun viemäröinti tehdään, mutta silti. Realiteetti, joka kannattaa ottaa esille infotilaisuudessa. Aikataulua ei ole laadittu yllätysten mukaan kuitenkaan. Taloyhtiössä on yhdeksäntoista alkuperäisessä kunnossa olevaa kylpyhuonetta. Realismia on ajatella,että se tarkoittaa yhdeksäätoista märkää kylpyhúonetta.  Voisi melkein sanoa,että tuo on  fakta. Kysymys kuuluukin, että kuinka märkää?


Henkilökohtaisesti en valita. On pakko jopa sanoa,että tämä on oikeasti kivaa. Mitä enemmän tapahtumia,sen parempi. Nenässä kyllä  jo tuntuu betonin tuoksu,kun tulee himaan, ja  koska olen keuhkosairas, niin kotona ollessa, ja kotoa poistuessa taidan laittaa pyyhkeen kynnykselle. Se tukkii isoimman raon. Korvausilma tule toki postiluukun kautta, mutta tuolla tavoin voi olla,että tilanne helpottuu hieman edes. Keuhkoissa tuntuu nyt jo oleminen, mutta sille ei mahda minkään. Tämä tiedettiin, ja tämä on realiteetti. Nämä ovat näitä. Betonia piikkaamatta ei tätä remonttia tehdä.

Jokaisena aamuna on lisäksi inansa valoisampaa, joten kun menemme kohti kevättä- kaikki jotenkin helpottuu. Ihmiset liikkuvat enemmän, viettävät enemmän aikaa pois kotoa, ja pääsevät irti neljästä seinästä.  Kuukauden päästä moni ei edes huomaa kontteja pihalla, vaikka ne nyt pistävät silmään. Tai edes tajua,etä on jotenkin outoa,että aamulla lähtiissä voi kulkea etuovesta sisälle, ja  duunista palatessa joutuukin kiertämään kellarin kautta.
Ihminen on sopeutuvainen. Onneksi.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ensimmäisen aallon tyhjennykset



 Viikonlopun aihioina nämä.
Onneksi  saatavilla oli muutamia hallituksenjäseniä, joiden kanss ayhteistyössä tavarat siirtyivät paikasta a  paikkaan b. Talteen,turvaan  ja kiertoon.

 Vaikka tehdään, on myös viisasta tehdä järkevästi. Kiertää ja kierrättää.tuumata inansa pidempään ja pidemmälle,kuin aamunkoittoon tai nenänpäähän.ajan. Miettiä tavaran uusiokäyttö.Miettiä hieman lisää.

 Jakun elämä ja kuva onihan jotain muuta,kuin suunnitlema paperilla, niin vielä rakennusvaiheessa tarvittaessa nähdä,että haloo- toimi ei. PItää olla valmis muutokseen. Valmis reagoimaan, ja tekemään käytännössä toimimattomiksi osoittautuvien päätösten tilalle uusia. Parempia.
Ei ole  väärin muuttaa jotain. On väärin olla muuttamatta ja olla väärässä kohden jääräpäinne, vain siksi että.. Niin miksi?
Tämä ei ole aivokirurgiaa,eikä kenenjkään elämä riipu tästä-  yksi asia kerraaln ja ongelma poissulkein tämä etenee,
Nyt kun tämä  kaaosmainen viikko on ohi, ja kauha uppoutuu maahan ensi vkolla rauhoittuu mielikin kummasti. Kaikki menee paljon paremmin tästä eteenpäin.

 Varastoista löytyi kaikkea hauskaa. Hassua. Kuulakärkikynillä seiniin piireltyjä nimikirjoituksia entisen nuorison ajalta. Niiden,jotka nyt ovat reilusti kolme,nelikymppisiä. Oikeasti aika kiva, osan heistä minäkin  tunnen. Tuolla he ovat kellariessa notkuneet ja puuhailleet,mitä nuoriso nyt puuhailee.

Onni on asua kerrostalossa.
Oikeasti. Kun on paljon ihmisiä ympärillä,  moni on hyvin. Parhaimmillaan tmä on ihmisiä yhdistävä asia. Jokainen kuitenkin joskus tässä elämässä tarvitsee apua. On hyvä, jos sen tässä kohden myöntää,sitä pyytää- ja osaa itsekin tarjota. Kaikki voittavat.

 Huonoja puolia? Minun mukini on aina puoliksi täynnä- joten en itse asiassa niitä juuri edes paljoa näe. KUn olosuhteet paranevat, asuinmukavuus kohenee. Taloyhtiön arvo säilyy, ja korjauskustannukset/vuotokustannukset vuositasolla tipahtavat  paljon. Toivottavasti jopa melkien nollille.
Sitähän tässä ajetaan takaa. Vakuutusmaksut  laskevat. Monia hyötyjä, jotka ovat isojen eurojen arvoisia vuodessa. Ei se ole nyt käytetty raha, vaan  seuraavissa  budjeteissa säästetty.

Onneksi tavarat on nyt raahattu. Ensimmäisen aallon tyhjennykset suoritettu. Asbestipurku alkaa 11.2, ja sitä ennen muut työt  kellarikäytävällä. Saunan purku, Kylmiöstä tyhjien komeroiden purku jo.
Käsiä särkee. Oikeasti särkee.   On varmaan viisasta hieman huilia.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Tommottisia

 Tänään jos on vaan kuvia,eikä paljon sanoja. Tommottisia rautamöykkyjä niitä pihamaalla nyt on.
 Maisema ei ole ihan se kaunein,mutta ei tämä jatku kuin elokuulle 2014. Ei paljon mitään siis. Ja tämä on vasta alkua, ja tämä on vielä se siisti kohta.
 Työkalua,konetta,vermettä- härpäkettä. Sitä ja tätä. Kaikenmaailman hökötystä.
Tyhjentänyt olen omia varastojani, paikasta a ja paikkaan b. Onneksi aika paljon on jo tehty. Töistä minulla on helppo viikonloppu, teen siis täällä enemmän.

Hyvä tästä tulee.