lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lähestyvä purkukatselmus



Minulla alkaa pian itselläni olla lähellä oman asuntoni purkukatselmus, jossa  sitten lääpikäydään urakoitsijan kanssa,mitä asunnossani tehdään. Kirjataan ylös.
Tsekataan työt,jotka urakkaan kuuluvat, ja sitten ne ylimääräiset. Minä olen jo pyytänyt itse oman keittiäni asennushinnan,joka ei ole vertailukelpoinen itsessään minkään kanssa, koska siihen samaan tarjoukseen olen jo pyytänyt sen, tämän ja tuon.  Näin ollen siksi en hinnoista puhu,sillä ei yksi yhteen olevia tarjouksia koskaan voi ollakaan. Sanon,että työ maksaa, ja kannattaa tehdä itse se, mitä voi- sanoin sen jo aikaisemminkin,tiedän. 
Olen nyt viikonlopun ajan aktiivisesti suojannut omai tavaroitani, karsinut ylimääräisiä, joita kyllä jo entuudestaan on vähän,sillä syksyllä pyöräytyin asunnossa ison- tavarat vaihtoon- operaation. Syksyn jälkeen en ole hankkinut mitään tilalle,koska tiesin remontin nyt keväällä alkavaksi.
JOkainen , päällysvaatteita jakäyttökenkiä lukuunottamatta tekstiilini on jo ollut  muutaman kuukauden ilmatiiviissä muovilaatikossa. Vaikka raskasta ja typerää onkin, sieltä ne kaivan joka aamu. Silityksen jälkeen aina siististi ne sinne viikkaan. Miksi? Olen astmaatikko, ja kaikkialta talosta jo kantautuva  betonipöly ei ole hyväksi. Se ei ole kyllä kenellekään, voin sanoa. Mitä lähemmäksi remontti etenee,sen tarkemmin kannattaa miettiä- mitä ja miten kotiaan suojaa,että pääsee myös seuraavassa vaiheessa hieman helpommalla. 
Jokaisena päivänä myös kotiin saapuessani ensimmäisenä pyyhin lattiat ja enen kuin astun kynnyksen yli- vaihdan sisäkengät, jotka ovensuussa odottavat.
Menee yli?
Noh,kun on  terveydellisiä haittoja itsellä olemassa, oppii olemaan aika tarkka.
Keittiöpurun tärkein asia nytkin on suojamuovien laittaminen ja rakennuspölyn imuroiminen saman tien,kun sitä tulee,  niin vauriot ja pölyn leviäminen muualle jää mahdollisimman vähäiseksi.


Rappukäytävän ylätasanteelle nappasin oranssilla raksateipillä ( ei jää jälkiä) pahvit kiinni lattiaan. Ensin purku siihen ja sitten kanto alas.

Kerrostalon ,edes kohtalaisen, siisteyden ylläpitäminen on tosi vaikeaa, eikä oikein tahdo onnistua, se on vaan todettava.  Tai sanotaan niin,että se vaatii hurjaa omistautumista asialle, ja siivoojien ''kädestä pitäen'' neuvontaa yhdessä jos toisessakin asiassa. J a hurjaa motivaatiota, varsinkin siivoojilta.
Toinen asia,minkä eilen muuten tajusin ( uskallan myöntää, vaikka kuulostaa tyhmältä ja lähden tänään selvittelemään asiaa), mistähän meidän taloyhtiäössä tällä hetkellä siivoojat laskevat siivousvetensä ja minne viemäriin sen heittävät ?
Tilanne on kuitenkin se,että saunaosastot on purettu, pesula on purettu. Viemäreitä ei ole ,minne isot vedet heittää- ja avaimet siivoojilla ovat luonnollisesti vain kapea-alaiset sarjoituksiltaan. Jaa, tämä on mielenkiintoista ja osoittaa taas sen, kuinka montaa asiaa joutuu pohtimaan.
Oli niin tai näin, koska minuun otettiin yhteyttä siivouksen tasosta ja asioista  siihen liittyen, otin itse yhteyttä siivousyritykseen. Hyvä, pieni yritys, jonka kanssa jokaienn asia on aina saatu hoidettua kuntoon. Tämä vallitseva tilanne ei ole helppo kenellekään. Pitää vääntää hyvässä hengessä, niin tämäkin ratkeaa.

Taidan lähteä laittamaan kahvin valumaan, saan ihastuttavan ystäväpariskunnan avuksi itselleni. Pitää olla tehokas, niin kaikki saavat nauttia vielä lauantaipäivästä  vapaalla,  naapuritkin hymyilevät vielä rappukäytävässä,kun tavataan.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ei voi mennä pieleen.

Kun itse on puolikuntoinen, ei ihan  jaksa kaikkea sitä,mitä haluaisi.
Toisen työmaakokouksen pidimme  tiistaina, ja tilannehan ei ole huono. Yleisesti ottaen etenemme aikataulussa, nyt vain märät saunat, joita on kaksi- aiheuttavat hieman aikataulujen kanssa ihmetystä. Huoneistokohtaisia aikatauluja ei haluta muuttaa- eikä muuteta, joten meillä on mietinnässä korvaavien   sosiaalitilojen järjestäminen ensimmäisen kuilun ihmisille. Onneksi liki on muutama tyhjentyvä vuokra-asunto,jota voi miettiä. On oltava luova, ja mukautuvainen- muutoin tätä ei saa vietyä eteenpäin.
Nyt arkkitehdillä onkaksi tyhjempää phjaa edessä- ja mietitään kahta erilaista mallinnusta saunoihin. Hieman muutoksia, kun on mahdollisuus. Kahdelle pesutilalle ei ole tarvetta. Muutoksia saa tulla, ne on jopa suotavia. Muutoksilla voidaana parantaa myös tietyllä tapaa jopa yleistä turvallisuutta. Turvallisuutta myös pesutiloissa, luoda koko perheelle sopiva pesutila, jossa saunasta on  näkyvyys pesutilaan, jolloin vaikka lapset voivat olla  ammeessa. Pikku juttuja.On monta erilaista huomioitavaa asiaa. Aina, pitää vain muistaa nähdä ne kaikki.
Ensi tiistaina kokoontuu hallitus, asialista on pitkä, tässä kohti on hyvä myös naputella kalkulaattorilla summia yhteen, tämä alkuvaihe teetättää myös muutos- ja lisätöitä, sillä pohjien alta paljastuu kaikenlaista sellaista, minkä olemassaolosta ei vaan ollut tietoa, vaikka tutkittu on. Elämä yllättää.
Takapihan routiminen, tehdäänkö sille jotain? Kaivurit olisivat jo pihalla? Joka päivä tulee kysymyksiä ilmaan, ja joka päivä pitäisi osata päättää jotain.
Työmaakookouksessa saa ja pitää olla aika tarkkana. Pitää myös tyhjentää pää kaikesta jonninjoutavasta ja luottaa terveeseen järkeen. Kun koko ajan huolehtii siitä,että asiat tehdään oikein,eikä oikaista- ei voi mennä pieleen,

torstai 14. maaliskuuta 2013

Pelko pois ja aikataulut uusiksi.

Nonni. Märkä on. Kuvista varmaan se on helppo todentaakin. Toisen talon sauna. Käytännössä se tarkoittaa sitä,että  aikataulut saunan ja peseytymistilojen osalta menivät kokonaan uusiksi, ja kertaalleen esitetty aikataulu ei millän pidä paikkaansa. No miksi? Urakoitsijan poikien suupielet riippuivat hieman alaspäin saunan kuntoa katsellessaan-aika surulliseksihan tuo näky kai voisikin tehdä.
Mutta, kun kerran on niin kunnolla märkä,että ei ole jossiteltavaa, niin käännetäänpä peli voitoksi ja kelkka toisinpäin.  Taloyhtiön saunahan on vanhakantainen, molemmilla reunoilla pukuhuoneet ja pesuhuoneet ja keksellä sauna. Yhtälö, jota en todellakaan tajua.
Mahtavaa- nyt tuosta muinaisjäänteestä päästään eroon- ja tämä, mitä tappioiksi luullaan j a hetkellisesti koetaan päästäänkin ihan erilaiseen lopputulokseen.  Nyt on mahdollisuus muuttaa tuo yhtälö sellaiseksi,että se palvelee tänä päivänä paremmin ihmisia. OIkein hyvä. Minä olen innoissani tästä.
Kun kerran saunan ja pesuhuoneen välinen  seinä on pakko kaataa ( kai nyt on,kun  maa alta kaivetaan pois), niin koko pohjahan saadaan tehtyä uudelleeen. Yksi sauna, yksi pesuhuone,yksi pukuhuone.  Niin minä näin nopsasti ajateltuna tietenkin  ehdottaisin.Taloyhtiön tavaroille kunnollinen varasto, ja toimiva paketti on valmis.
Viemärit on jo nyt kutakuinkin oikeilla paikoilla, ja pintavetoina tehtävät vedet ei  liikauta taloutta minnekään. Putkea ei mene enempää,kuin aiemmassa, vaan vähemmän. Kaksi sekoittajaa maksaa vähemmän kuin neljä. Tämä ei voi olla huonoa, vaan ihan parasta.
Nyt pitää vaan nähdä tila uudelleen, ja pikaisesti- sillä työmaakokous on ensi tiistaina.
Ei paljon mitään.
Innovatiivisuutta, mahdollisuuksia. 
Kylläpä miun päivästä  tuli nyt hyvä. Olen hieman kade,että tämä on toisen talon sauna,eikä meidän..




Nyt vaan nähdään,millaisen porukan kanssa ollaan tekemässä töitä. Nyt pitää nähdä mahdollisuus,eikä todellakaan olla automaattisesti esittämässä samaa ratkaisua,kuin mikä tuolla oli jo.  
Toki, tiedän olevani poikkeuksellisen  optimistisen näkökannan omaava,m muttei tuota nyt parkuakaan voi. Tuo on jo olemassaoleva tilanne,ei siihen vaikuttaa enää voi. Nyt vaan se, miten edetään, mitää niin hallituksen kuin kaikkien muidenkin osaamista,ammattitaitoa ja ennen kaikkea motivaatiota tehdä parasta mahdollista.
Nythän tämä vasta pääsi kunnolla käyntiin tämä remontti. Hyvä- oikein hyvä. Ja aurinkokin paistaa!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Niinhän mä luulin

 Varasin eilisen päivän sille,että otan oman keittiösuunnitelmani ja lähden etsimään laattoja. Helppoa on aloittaa aina RTV liikkeestä. Ihan paras paikka, ja palvelu ensiluokkaista. Jos mahdollista, haen maalini aina sieltä- laattoja en ole koskaan edes etsinyt. Nyt oli aika.
 Etsin,pengoin ja tuumasin. Mallasin suunnitelmani kanssa- ja mietin, mikä laajasta laattavalikoimasta olisi se, joka toteuttaisi unelmani. Sellaista ei vastaan tullut. Tuli paljon muuta hauskaa. Villejä unelmia ja hassuja haaveita- kuten tuo allaolevissa kuvissa oleva punainen kaappikokonaisuus. Mitä sen on väliä,että se on ehkä tarkoitettu kylpyhuoneeseen? Tuon haluaisin nähdä omassa eteisessäni.  Tai on mahdollista,että tuo tulee olemaan tulevan keittiöni väriläiskä. Parasta unelmoinnissa on se,ettei mikään mene koskaan pieleen. Nehän ovat omia unelmia ja kyse on omasta kodista. Kuka voi sanoa,että joku on väärin? Mikä voi olla väärin?

Minähän olin tehnyt päätöksen,että keittiöni tulee olemaan joko keltainen tai valkoinen. Laataksi olin  omien mielikuvieni  kanssa valikoinut tiiliskivimäisen. Miksi? Se tuntui oikealta, fiksulta tavalta toteuttaa keittiö- jota katsoisi kuitenkin useamman vuoden,kauan. 
Mitä pidempään kiersin sen enemmän masennuin. Tuntuu kuin olisin ollut tekemässä keittiötä jollekulle toiselle. Minä ja valkoinen. Tai keltainen. Ei se vaan ole se,mikä minut onnelliseksi tekee- pakko myöntää. Ja   kun tärkein päätös on ollut se,että teen kotia ja keittiötä itselleni,en myyntiin- oli pakko antaa periksi.
Minusta ei ole taittumaan suunnitelmaan. On pakko tehdä uusi.
Ajoin  jo entuudestaan tuttuun ja hyvään paikaan,eli Tampereen Laattakeskukseen.. Tuo paikka on tuttu työni puolesta.  Paikka on ulospäin paljon vaatimaton niin ulkoasulta  kuin sijainniltaankin.  Kuitenkin parkkipaikalla on poikkeuksetta aina paljon autoja, asiakkaita riittää- ja salaisuus löytyykin sisältä. Ammattitaitoinen hyvä henkilökunta, ja valikoima- joka on hyvinkin kattava.  Perinteisempää- uudempaa, valikoima- josta  löytyy  vaativampaankin makuun olevaa laattaa. Suositan vierailemaan tuolla.
Tuolla on helppo avautua,kysyä ja olla oma itsensä. On helppo kysyä  tyhmiä laatan kiillosta, laatan muodosta suorakaiteen muotoiseen keittiöön tai suosituksesta seinälaatan kooksi.
Pohtia yhteensopivuutta.  Jaksoin yllättävän kauan. Ihan siksi,kun tuntui sille,että on vaan pakko saada aikaana päätöksiä- ja kyllä ne syntyivätkin. 
Miksi minä yritän tehdä keittiötä muotilla, joka on hyvä? Joka on kiva, ja josta  pidän?
Ei, minä en halua tehdä sellaista keittiötä.
Haluan keittiön, jonka oviaukolla voin jokaisena aamuna ilahtua.  Olla onnellinen valinnastani, ja ihastella maailman kauneinta laattaa. Laskea paljaat varpaani lämitetyn laatan päälle, ja sivellä laattapintaa seinällä.
Pelastaa huonon päiväni sillä,että menen keittiöön ihastelemaan kätteni jälkeä.
Siksi valikoin tuon alla olevassa kuvassa olevan laatan,.MInun silmissäni se on maailman kaunein.




Juuri tuolle keittiöni tulee näyttämään. Nauratti,kun pysähdyin tuon kuvan eteen, sillä se riisui aika   tehokkasti aseista.
Sen tietää,kun sen oikean kohtaa. On turha pyristellä. Omia haaveitani minä olen toteuttamassa, ja tekemässä niistä totta.  Urakoitsija ja laatoittaja ei minua kyllä taputtele selkään ja kiittele, sillä tuo 60x60 vaatii aika suoraa seinää takaa, ja sitä ei  riitä tässä talossa.  Lattialaatan koko lienee 30x60 tai sitten ei.
Unelmistaan ei kannata luopua. Mie en voinut luopua,vaikka yritin. Ei kannata. Pitää vaan uskoa itseensä ja siihen,että tietää -mikä onnelliseksi tekee. Ei riitä,että on ihan kiva- ei todellakaan.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tarjousten lukeminen ja hinnan miettiminen

Nyt,kun minulla on itselläni tarjous kädessäni joudun miettimään sitä. Kun minulla on haaveena teettää lisätyötä, joudun budjetoimaan niitä. Mikä on mitä ja misä olen valmis maksamaan? MIkä on budjetti, missä liikun? Miten voin mahdollistaa sen,että pysyn siinä? Mistä olen valmis tinkimään? Mistään? Mitä kannattaa tehdä samalla, mitä voi siirtää ? 

Ihan kuten ihailemani Marko Paananen sanoo( lainaan hyvin  vapaasti häntä tässä) '' älä tingi unelmistasi, vaan ole rohkeasti  jopa valmis  vaihtamaan tavarantoimittajaakin, jos tuntuu ettei metsä vastaa huutoosi''
Tuo oli todella vapaa lainaus, mutta  rohkenen silti hänen ajatustaanmukailla tuolla tavoin. Pitää uskoa siihen,että se, mitä haluaa- on mahdollista toteuttaa. 
Pitää olla vamis tekemään itse, vaatimaan laatua ja hyvää työnjälkeä. Omaan kotiin ja omiin unelmiin kannattaa satsata. Koti on tärkeä paikka.
Itse lasken, mietin ja tuumaan . Onko olemassa jotain sellaista, minkä itse voin hankkia? Jos on, maksaako se vaivan? Vie kuitenkin aikaa ja energiaa hakea tuotteita. Pitää olla rahaa sillä hetkelllä maksaa, tai höylätä korttia. Tarvitaan ihan fysiikkaakin tavaroiden,taakkojen kantamiseen. Mikään ei valitettavasti kulkeudu asuntoon itse. Mistä haluaa maksaa? Helppoudesta? Ehdottomasti avaimet käteen periaate silloin.
Jos kykenee,pystyy ja osaa tehdä itse jotain kannattaa sekin  keino käyttää.  Minä olen ratkaissut asian niin,että käytän  aikani ja tarmoni purkamiseen. Sen osaa kuka tahansa, sen ei tarvitse edes olla hallittua ja siistiä. Vaatii vain aikaa,energiaa ja muutaman ylimääräisen käsiparin. Sisällytän omaan tajoukseeni mielummin vain rakentamisen, jolloin koen, että käytän rahani kustannustehokkaasti. Maksan mielummin muutaman rahan enemmän kunnollisesta kivitasosta, kuin laminaatista. Säästän purkamalla.
Toki. Tolkku on hyvä pitää takataskussa, ja kannattaa pysyä kaukana käyttövesistä ja sähköistä. Säästetty euro on  yhtäkkiä iso vahinko, jos ei pidä varaansa.
Vanhakantaiset talkoot ovat edelleen kovassa huudossa, ja niihin uskon minäkin. Voi toki olla,että talkoilen ihan itsekseni, mutta ei silläkään sitten ole väliä.
Saadakseen jotain on tehtävä paljon. Saadakseen paljon on tehtävä ihan älyttömästi, oltava valmis likaamaan käteensä ja hieman kompuroimaankin välillä.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Aktiivinen saa olla


Meillä on aika siisti työmaa, on pakko sanoa. Se ei harmita ollenkaan.  Tilannehan on se,että aika nopeasti sotkuinen työmaa kääntyy itseä vastaan, ja mikään ei toimi. Työt hidastuvat,työtapaturmia syntyy ja asukkailla menee hermo. Niihin asioihin emme joudu kompastumaan täällä. Ei ollenkaan. meillä on vaantasaisesti epämukavaa,kuten helposti voi uskoa.

Kun itse on taas muutaman vaparin jälkeen takaisin duunissa, ei ole päivittäistä huolta metelistä edes.
Kaivanto pihalla etenee,  putkia siellä,putkia täällä,jatkoja,ja mutkia.  Papereita voisi taas vilkaista ihan mielenkiinnon vuoksi, mutta se vaatii päivän,että jaksaa keksittyä- ja että on aikaa ymmärtää lukemansa, katsomansa. Vaatii se myös tahon, joka hieman avaa kuvissa näkyviä asioitakin, ettei vain  itse kuvittele ymmärtävänsä enemmän,kuin tekeekään.
Aika moni asukas kysyy,että eikö voisi aikaisemmin aloittaa heidän asunnostaan? Mikä minä olen aikatauluja muuttamaan,niihin puuttumaan. Ainoa, minkä voin- on neuvoa asukkaita ottamaan yhteyttä urakoitsijaan, kertomaan- milloin aikoo poistua asunnosta, ja mitä siellä voi tehdä jo aikaisemmin- jos on tyhjiä päiviä jostain syystä. Jos jossain aiotussa tulee odottamaton  viivästys- että päästään täyttämään päivät työllä. Parempi kuin vain yrittää ohjailla ihmisiä aina ottamaan yhteyttä oikeaan tahoon.
Aktiivinen saa olla, pitääkin olla- se lienee tässä kohden myös hallituksen rooli. Mitä enemmän hankkii tietoa,sen parempi- mitä enemmän tietää-sen rauhallisempi itse on. Vaikka pitäisi tietää paljon, pitää taas ymmärtää-ettei kaiken tietäminen ole tarpeen. Sitä varten on olemassa ihmiset, jotka ovat palkattuja hoitamaan tätä. On turha kuvitelle ja paukutella henkseleitään leikkimällä älykköä ammattilaisten joukossa. Varsinkin,kun hallitus koostuu maallikoista.
PItää tehdä parhaansa.
Pitää jaksaa kysyä paljon, ihan reilusti- vaikka tietää ajoittain näyttävänsä typerältä- ja kuulostavansa myös. Olettaa ei kannata mitään. Ja nolostua ei voi - pitää vaan reilusti nauraa itselleen, kovettaa hieman nahkaansa.
Ja pitää jaksaa. Jaksaa ja jaksaa.Hallituksen roolitus on kuitenkin se,että jos leikkiin on lähtenyt, niin puolitoista vuotta on sitoutunut olemaan skarppina. Meillä on enää vuosi ja viisi kuukautta jäljellä.
Ei paljon mitään.
Juuri tänään puhuin isännöitsijän kanssa, ja tuumasimme seuraavaa kokoustamista. Riittävän tiheä kokoustaminen  remontin tiimoilta pitää koko  hallituksen virkeänä, tietomäärän kaikilla tasaisena, ja myös ajantasaisena. Taloyhtiätä kohtaan on myös reilua, että on koko ajan ajantasalla oleva talous olemassa, ja reaaliaikaiset  tiedot lisäkustannuksista erilaisten lisätöiden  tiimoilta.
Turha remontin jälkeen on itkeä, jos on lähtenyt lapasesta.
Kun muutaman päivän nukkuu kellon ympäri, niin kummasti jaksaa taas olla kiinnostunut kaikesta itsekin  enemmmän.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Suunnitelmaa ja värimaailmaa.




Suunnitelmien takana Nina Haapa Keittiömaailmasta. On ollut helppoa kuin heinänteko hänen kanssaan.
Tuota/tuollaista laattaa nyt metsästän. Vinkkejä?

Valoa, voimaa ja avaruutta. Teen keittiötä itselleni ja omiin tarpeisiini,en siis myyntiä ajatellen. Tuonne olisi mahtunut paljon enemmänkin kaikkea, mutten halua.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Keittiö heittiö


 Koska huomenna on aika keittiösuunnittelijan luo, on aika heittää keittiö eetteriin nykyisyydessään. Se on siis alkuperäinen,todellakin.
Maalia on välitila saanut, ja valkoista otepohjaa kaapinovet, ja uudet nupikat. Muovimattoa olen kuorinut tuolta jo pari kerrosta, ja tuo ällöttävä kamala ruskea on se viimeinen. Sekin pitäisi sieltä nostaa ylös. Lattiaksi ajattelin klinkkeria, laattaa-jotain. En  tiedä. Laminaatti se ei kuitenkaan tule olemaan,keittiöön se ei vaan mielestän  sovi. Tai ei siis minun keittiööni.
Laatalla tulee olemaan suuri merkitys  ainakin vielä mielikuvissani oman keittiöni seinillä, huomisen jälkeen voi olla tilanne ihan toinen ja kaikki eri tavalla.
Olen edelleen kahta mieltä, ja tuumaan kuinka tuolla toimin. Joko kahdelle puolelle seiniä työtilaa-kaapistot, ja väliin jää kapeampi tila, tai sitten selkeä L-malli.
Vaikeaa on. Tosi vaikeaa. Suurin kysymys on kylmälaitteet ja nimenomaan pakastin ja sen sijoittaminen, jos keittiö on L.

Minä olen kuitenkin  pikkuasioihin tyytyväinen. On ihastuttavaa,kun keittö nousee oikealle tasolle ja  90 cm korkeudelle. Nyt näinkin pitkälle tuo on aika ilkiää,tuo tiskaaminenkin.



Elementtien saumat -raot-kanjonit-on järkyttävät,eikä tarvitse miettiä- miksi on varpaat siniset koko ajan. PIhalta asti  puhaltaa aika hyvin. Miten tuo masstaaan? Mikä on kätevintä? Nythän se on edessä ihan joka huoneessa, sillä listat poistuvat. Koska asuntoni on pääty, minulla ei ole yhtään ainutta lämmintä seinää- kaikki ovat kylmiä, ja milloin tuulee etelästä- milloin pohjoisesta, mutta aina pihalta saakka. Valulla? Uretaanilla? Millä? Onneksi itse ei tarvitse tuota tietää. Jos uusisin lattiat, nostaisin maton sen  viisi senttiä seinälle, sitten sähköjohdotukset uudet ja lattialistat. Olisi kaikkein kätevin.

Huomista odotan innolla. Aika monelle muullekin on taloon  tulossa uusi keittiö. Pitäisi löytää paikka,jonne saisi näkyviin noita suunnitelmia, olisi kiva. Niistä voisi jokainen samalla poimia ideoita itselleen. Nähdä mikä voisi toimia itsellä., tai mikä ei.


Missään vaiheessa oma keittiöni ei siis ole ollut toimiva, vaan ihan kamala. Olen kuitenkin narisematta tyytynyt tähän, koska olen halunnut uusia sen myöhemmin. On tullut tärkeämpia asioita ensin. Kuten lapset ja heihin liittyvät. Aika aikaansa, nyt on tämän aika.