lauantai 12. lokakuuta 2013

Logistiikka ja aikataulutus

Olen hieman saanut kuulla kuittailuja siitä,etten ole kirjoittanut. Niin se menee. On paljon,  ja  joku jää tekemättä. Huonoa asioidenhoitoa silti.
Elokuun jälkeen on siis tapahtunut paljon. Linjoja on valmistunut, osa tuotteista on ollut tuhannen pitkään jälkitoimituksina, ja ymmärrettävistä syistä kenelläkään ei ole ollut kivaa.
Mikään ei ole kuitenkaan ollut sitä,ettei asioita olisi haluttu hoitaa.
Asukkaille pitää samalla myös nostaa hattua, ja heidän suhtuatumiselleen.  Putkiremontit on hyvä kohta mittaroida omaa suhtautumistaan elämän hankaluuksiin. Monelle tämä voi olla se kaikkein suurin.

Yleisten tilojen hankaluutena on ollut, ja edelleen on - tuo saunojen valmistuminen. Pesutuvan puuttuminen maailmankartalta. Hankalaa, kimuranttia ja  saa otsat hieman ryppyyn.
Mutta, B talon sauna nousee, laatoitukset on pääsääntöisesti tehty, pintaan vähitelleen isketään jo vesijohtoa, että on toivoa joskus päästä suihkuunkin. Niin se mene. Pienin askelin. Urakoitsijalle annettu viikkotoivomus saunomiselle on tarkoitus saada pidettyä. Vahvasti toivon, että siinä pysymme- enkä ole ainoa.
 Samalla tuo pesutilojen valmistuminen helpottaa suuresti sitä,että  asunnot, joissa remonttia tehdään, pääsevät peseytymään asiallisimmissa tioissa. Mutta taas, tilannehan ei ole koskaan ihan reilu. Alkupään ihmiset ovat joutuneet huonommalle hapelle tuossa kohden, sillä olosuhteet ovat olleet huonommat. Kaikki eivät voi kuitenkaan voittaa- eivätkä ainakaan joka kerta. Reilua tämä ei koskaan ole, ja vaikka kuinka pyritään luomaan tasavertaiset olosuhteet kaikille, niin eivät ne vaan aina toteudu.


Ulkona olevat viemärit on kivattu, ja notkoja oiottu, pohjia tasattu. Ihmetelty yhtä sun toista. Ajoittain vain maalaisjärjen omaavana naisena tuossa miesten maailmassa naurattaa ihan pirusti.Oikeasti.
Eri alojen ammattilaiset kun pääsevät saman pöydän ääreen esittämään omia näkemyksiään yhdestä ja toisesta, tai viidennestä ja kuudennesta asiasta, niin  kyllä en voi kuin ihmetellä. Pyöritellä päätäni.
Mutta joka kerta opin jotain, siis uutta- enkä todellakaan pistä pahakseni, tekee minulle oikein hyvää.
Toki kokemus jo vielä  vanhemmasta kiinteistöstä tässä kohden ei ole huonoa, vaan joskus jopa oikeasti tajuan.
Työmaan siisteydestä naputtaminen on jäänyt minun kontolleni välillä. Pojat on poikia, niin se menee, ja periksi en aio antaa, eikä pidä. 
Tilanne on kuitenkin se, että ensimmäisen talon viimeinenkin purkukatselmus on jo tehty, ja viimeinen linja valmistuu 5.12. Lyhyt aika, missä tämä vuosi oikein onkaan?
Mitä kauemmaksi meteli siirtyy omasta rapusta, sen vähemmän tietenkin  mitään remonttiin liittyyvää huomioikaan enää itse.  Rappukäytävät ovat edelleen suojattuna, mikä oikein hyvä on. Vanhat, ikivanhat laatat ovat muutenkin niin huonossa hapessa, ettei tämä sessio ole niiden kuntoa ainakaan parantanut.
Olen ihmeteltävän  vähän saanut negativista palautetta asukkailta, vaikka ihan oikeasti- aktiivisesti vastaan puheluihin ja meileihin, joita tulee.
***
Marraskuussa on yhtiökokous. Urakoitsija ja valvoja on tarkoitus sisällyttää noihin kokouksiin tuolloin, ja saada heidät päivittämään tilanne  ihmisille. Samoin siiä kohden voisi pitää infotilaisuuden toisen talon ihmisille, niin tämä toimisi jotenkin  fiksusti. Siis ehkä?
Logistiikka ja aikataulutjs kun toimii, niin toimii kaikki muukin.